Anniina Ala-Kuha

Kuka olet?

Anniina Ala-Kuha, koneteekkari jo vuodesta 2003

Mitä teet/olet tehnyt NääsPeksissä?

Näyttelemisen ja laulamisen lisäksi bändipoijat ovat opettaneet soittamaan kitaraa ja rummuttelemaan komppeja: "kak-ka-kik-ka-re ja tai-ki-na-vat-kain", venäläistä hanuriakin oon päässyt näpläämään, tosin bassopuoleen en koske. Lavastustalkoisiin oon ehtinyt vain kerran, vaikka halu olisi ollut suurempi (huom. ei oo porttikieltoa).

Voisin vielä mainita asian, josta mua kiittää varmasti koko speksiporukka, bändi, yleisö, isäntämme Oulussa, Helsingissä ja lappeen Rannassa, sekä Annika Eklund: keräsin speksiporukalta adressin mustassa viikonlopussa, jotta bändi opettelisi soittamaan Shanghain valot omstartiksi.

Ensimmäinen kerta, kun näin kansalaisvaikuttamisen oikeasti tuottavan tulosta.

Missä NääsPekseissä olet ollut mukana?

Kolmessa muskettisoturissa ja Runnerin Bladessa.

Miten ja miksi tulit mukaan NääsPeksiin?

Olin useamman vuoden ollut tekemättä mitään näytelmä- ja laulujuttuja ja kaipasin jotain "luovempaa" toimintaa. Kun näin Vamppeja ja viulukoteloita, aloin miettiä oisko musta tommoseen.

Sitten päätin mennä syksyllä rekrysaunalle, josta päädyin pääsykokeisiin. En ollut käynyt improkurssia ja muutenkin tuntui, että saa nyt nähdä. Viikon päästä kokeesta sain sähköpostin, jossa mun nimi oli ensimmäisenä valittujen listassa (okei, oon mä myös aakkosissa eka...). Piti vähän hieraista silmiä ja nieleskellä.

Miten sinut otettiin ensimmäisenä vuotena speksiporukassa vastaan?

Vois sanoa, että vanhana rippari-isosena, koin ympäristössä jotain erittäin tuttua. Kun näyttelijät treenaa tiiviisti samaa hiilidioksidia hengittäen, syntyy väkisin varsin symbioottinen suhde ryhmään. Kun pikkuhiljaa tutustuin muihin speksityyppeihin, olin aika yllättynyt miten näin iso porukka voi tuntua niin pieneltä. Jokaisen kanssa on automaattisesti kaveri.

Mitä olet saanut NääsPeksistä?

Pusurinkiflunssatautien lisäksi aivan älyttömiä kokemuksia. Voisin sanoa speksin ja varsinkin impron kautta oppineeni tuntemaan itteni paremmin. Pitää pystyä unohtamaan ittensä, että voi olla mitä on -- niin lavalla, kuin elämässäkin. Jännityksen tilalla on nykyään enemmän rohkeutta.

Kerro paras speksimuistosi?

Tässä kohdassa on monta kisaajaa: Vessapaperimuumio, jonka muumiotaloa ei lukita yöksi, Jyrin perseanalyysi (olen kuulemma klassinen) ja monia muita sisäpiiriläpältä kuulostavia juttuja. Ehkä kuitenkin hienointa seurata ryhmän vaikutusta yksilöiden kehittymiseen -- niin lavalla, kuin muutenkin. Speksissä oppii huomaamattaan, eikä kukaan pelkää kosketusta.

Mikä on näyttelemisessä vaikeinta ja mikä parasta?

Vaikeinta on ehkä vuorosanojen muistaminen (joo, niitäkin on) ja hahmon sisäistäminen. Jos ei kykene tavoittamaan roolin tekemisiä ja motiiveja, on aika hukassa. Parasta sitten taas on, kun kaikki palaset loksahtavat kohdalleen ja löytää "sen" yhteyden hahmoon.

Kokemukseni perusteella kuka tahansa voi lopulta olla hutsahtava ja hömelö hologrammiassistentti (lomitan muuten juuri nyt oikeesti assistenttia), jonka laulut tuntuvat ylitsepääsemättömän nopeilta.

Minkälaista on saada todella haastava/vaikea omstart?

Ihan parasta. Jos yleisö heittää vaikeita juttuja, se haluaa kommunikoida ja elää samaa hetkeä. Jostain tuntemattomista mielen sopukoista tulee (jos tulee), jotain joka pelastaa tilanteen -- adrenaliini virtaa.

Miten erottaa nääspeksiläisen muista speksiläisistä bileissä?

Avoimuudesta. Me ollaan Tampereelta ja ylpeitä siitä, mutta silti ei olla mitään tärkeilijöitä. Oon ollut huomaavinani tiettyä näyttämisen meinikiä muita speksiläisiä kohtaan -- pidetään vielä vähän hauskempaa kuin noi muut: tanssitaan vielä vähän lisää.

Mitä muuta harrastat?

Satunnaista salilla käyntiä, sekä teekkarielämää ja -järjestötoimintaa. Myös remppaaminen ja puutarhurointi on intohimolistalla, mutta niitä pääsee tekemään aika harvoin. Tää on se kohta cv:ssä, jota inhoan täyttää, koska vaikutan aina jotenkin oudolta.

Jäikö jotain olennaista kysymättä? Kysy ja vastaa itse.

Kaduttaisiko, jos et olisi lähtenyt mukaan NääsPeksiin?

Niin vietävästi, sillä olisin yksinäisempi, harmaampi, epävarmempi, aikuisempi, tylsempi, keski-ikäisempi, ikävämpi, saamattomampi, onnettomampi... olisin siis normaalimpi.

09.09.2007