Muistoja

26.4.1999 NääsPeksi näki maailmanensi-iltansa. Kukaan ei oikeastaan tarkalleen tiedä, miten Hamlet - Räävitön murhenäytelmä syntyi. Aihe oli päätetty jo joulukuussa, mutta loppujen lopuksi vain noin kahden kuukauden aikana kirjoitettiin käsikirjoitus ja biisien sanoitukset, harjoiteltiin vimmatusti ja olipa aikaa pääsiäislomaankin! Homman ripeä eteneminen johti kuitenkin väistämättä siihen, että yllätyksiltä ei voitu välttyä. Näyttelijät eivät todellakaan olleet ainoita, joilta vaadittiin kykyä improvisoida.

Speksin kestosta ei oikein ollut käsitystä, ja niin lyhyeksi harjoituskappaleeksi tarkoitettu raina venyi vaivihkaa koko illan speksiksi. Puvustuksesta valtaosa lainattiin, lavastus oli viimeisen illan ihme ja neljä tanssityttöä ilmoittautui tuottajille lähes täytenä yllätyksenä noin viikkoa ennen ensi-iltaa. Viimeisenä yönä kenraalissa aivan kaikki meni pieleen, hajosi ja hermostuivat. Pahviset formulat menivät säpäleiksi, ja Sampolan valopöytää säädettiin kolalla*). Äänentoisto salista oli kadonnut jo aiemmin jonkun potkaistua päävirtakaapelin poikki. Rainan päätähti lähti kenraalista toivonsa menettäneenä kesken kaiken kotiin.

Hamletissa näkyi käden jälki, ja silti tai ehkä juuri siksi yleisö oli vähintään yhtä myyty kuin sali. Yleisön määrä oli arvioitu täysin pieleen. Huolimatta eksoottisista esiintymisajoista - ensi-ilta maanantaina ja toinen näytös klo 23.00 tiistaiyönä - molempina iltoina piti kerätä ovella lippuja pois katsojilta, jotta ne voitaisiin myydä uudelleen. Yöspesiaali ajoittui wappuleffan jälkeiseen hyvin pohjattuun mielentilaan, ja katsomo vastasi lähinnä eläintarhaa. "Hauskoista" omstarteista ei tuntunut tulevan loppua millään. Alunperin noin tunnin keikaksi suunniteltu speksi kesti yöspesiaalissa kaikkine huutoineen kolme ja puoli tuntia.

Tuotannon ammattimaisuutta kuvatkoon legendaarinen Alkon pussi, joka toimitti kassan virkaa. Rahat ja kuitit laitettiin pussiin, ja kun pussi tuli täyteen, avattiin pankkitili. Hamletin kaatoon siirryttäessä tuottaja jakoi pussista satasia, joilla taksikyydit voisi maksaa. Sanomattakin kai selvää, että jälkikäteen kirjanpitoa tehnyt rahastonhoitaja arvosti menettelyä kovin.

*) Valopöydän säätäminen kolalla
Mikko Kohonen
Kolajuoman kaatuminen valotiskille oli surkeiden sattumusten summa. Tilanteeseen osallisia en nyt tässä ala erittelemään, mutta vinkiksi voin mainita, että älkää ikinä jättäkö avattua kolajuomapulloa pöydälle siten että toinen voi sen siitä kyynerpäällään kaataa. Tarinalla oli kuitenkin onnellinen? loppu. Nopean ensiavun (sis. sarjan todella vikkeliä liikkeitä) jälkeen todettiin, että valotiski toimii vajavaisesti eikä odotettavissa ollut ainakaan tilanteen parantumista. Asia sovittiin Sampolan legendaarisen vaksin kanssa siten että puhdistaisimme ohjaimen itse niin hyvin kuin mahdollista, jonka jälkeen katsottaisiin mitä tehdään. Puhdistuksen jälkeen pöydän 48:sta kanavasta kaksi ei toiminut, mikä oli sinänsä hyvä saavutus sillä ennen kolahuuhtelua toimimattomia kanavia oli 8. Tapaukseen ei palattu Sampolan taholta.

Sampolan legendaarinen vaksi

Kyseinen jamppa oli todella innoissaan projektistamme. Vaikka illat venyivät ns. ylitöiksi niin ei tuntunut miestä haittaavan. Ilmeisesti luontaiseduilla (mm. NääsPeksi t-paita) oli vaikutusta asiaan?

Sanottua

<Claudius> Pakkoruotsi! Pakkoruotsi! Se on selvää että Svea-mamman hoteisiin lähtee täältä joka ainut likka, joka sinne on määrätty. Se on nääs valtakunnan etu.

(Yleisö vaati omstartia ruotsiksi)

<Polonius> MÅSTESVENSKA! MÅSTESVENSKA!