Heidi Utriainen
Olen harjoittelijana ympäristökeskuksessa. Toiselta ammatiltani olen yhä opiskelija.
Olen näytellyt speksissä neljänä vuonna. Yhtenä vuonna tein lisäksi lavastusta ja yhtenä vuonna olin mukana käsikirjoitustiimissä.
Niskavuoren valloitus (Ilona Ahlgren), Oidipus (Afrodite), Oopperan kummitus (Tellervo), Tsaarin kuriiri (Raili).
Koin henkilökohtaista glooriaa, kun eräs otaniemeläinen tyttö kävi Kummituksen? esityksen Espoon naksussa kaikki siihenastiset roolini läpi ylistysten kera. Olin todella otettu, että joku espoolainen oli vaivautunut tunnistamaan minut muiden joukosta.
Tuleva aviomieheni oli vastanäyttelijänäni Oopperan kummituksessa? (tai pikemminkin minä olin toinen hänen vastanäyttelijöistään). Tästä upeasta roolitustyöstä haluan ylistää silloista ohjaajaa Teemu Ojalaa. Speksi on ollut joko alullepanija tai vahvistaja myös tuhottoman monissa muissa tärkeissä ystävyyssuhteissa!
Valmistautumisen laatu vaihtelee roolien mukaan. Joskus kaivataan fyysisiä harjoituksia, mutta suurin osa työstä tapahtuu silti pään sisällä, eikä se ole sidoksissa aikaan tai paikkaan. Ohjaajan kanssa täytyy yhtenäistää käsityksiä mielellään alkuvaiheessa ja omalla ajallaan, jotta oma työ olisi kokonaisuuden kanssa synkassa. Harjoituksissa käydään kohtauksia yleensä sen verran tolkuttomasti läpi, ettei vuorosanoja paljon tarvitse muuten opetellakaan. Minua laulu on aina jännittänyt eniten, joten sitä olen harjoitellut omalla ajallanikin eniten.
Tärkein alullepaneva aines on itsetunto. Koko tuotantovaiheessa on apua luovuudesta ja omaan tehtävään liittyvistä taidoista. Valmiiseen lopputulokseen vaikuttaa hyvin näkyvästi ryhmän dynamiikka ja talkoohenki. Onnistumisen kannalta on oleellista, että työhön on uhrattu valtava määrä aikaa.
Harrastan kodin remontointia, kissoja, kirpputoriseikkailuita, kädentaitoja, kahvihetkiä ja muita arjen pikku iloja. Lisäksi kuulun improvisaatiryhmään ja aina kun sopiva hetki tulee, teen myös "vakavaa" teatteria.
Mikä on vaikeinta speksissä näyttelemisessä?
Koska improvisaatio on yksi näkyvimmistä asioista lavalla, harmittaa, jos useampi impropyyntö menee perättäin metsään. Voi olla, ettei kuule huutoja tai ehdi reagoida, tai sitten yritys kuihtuu vaikkapa musiikin alle. Joskus pyyntö tuntuu juonen kannalta mahdottomalta toteuttaa. Kaikkien vaikeimpia unohtaa ovat tietysti paikat, johon on keksinyt nerokkaan impron sekunnin liian myöhään.
30.01.2007