sanat: Outi
Jälkeläinen oon mä kaanien
Diagnoosini on maaninen
Ei ollut siskoa, ei broidia
Ei ihme jos tarvitaan Freudia
Rääkkäystä! Kärsimystä!
Mut uhreiltani pyydän ymmärrystä
Mä syytän kaikesta
mun vaikeata lapsuutta
Ainoina kavereina Saddam sekä Osama
Ja neljäntenä porukassa hunni Attila
Terrorismia, hirmutekoja
Mun isäni taas oli kovin poissaoleva
Ei opettanut,
miten tappaa taikka raiskata
Kyl äiti raiskas,
muttei se oo sama asia
Otin oppia, poikakirjoista
Mä en halunnut ois kaaniksi
Sukuperinteet vain velvoitti
Nyt terapiaistuntoon käy tie
Ennen kuin virka kaiken järjen vie
Kuritusta! Kidutusta!
Pyydän anteeksi, ei johdu musta
Mun kiivas luontoni
on kasvatuksen seurausta
Kun kohtaus iskee ei voi mitään:
tulee ruumiita
Mä rauhoitun vain
jos mua rapsuttelee mahasta
Naiset rapsuttaa, vähän alempaa...
Ja jos sä kysyt,
miksi pakkomielle naisista
Se kompensoi vain vaikeata äitisuhdetta
Ei roolimallit ollu meillä tasapainossa
Äiti vahva, isä kamala
Ja jos sä kysyt
miksi pakkomielle naisista
Oon moniongelmainen,
ja mä tiedän sen
Saan masennuksen
Nyt vallassa oon mä aivan infernaalisen, ahdistuksen