Speksin käsikirja katsojille

TTKK:n opiskelijat, pyydämme hetken hiljaisuutta. Täällä puhuu Interaktiivisten Viihdenäytelmien yhdistyksen edustaja, protesoitu tuottaja A.S.K.O. Kuten te epäilemättä tiedätte, Tampereen speksikulttuurin parannussuunnitelman mukaisesti meidän tehtävämme on rakentaa tämän maan halki kiertueen tekevä interaktiivinen näytelmä ja valitettavasti teidän itsekontrollinne on yksi niistä, jotka on hävitettävä rakennustöiden tieltä. Toimitus kestää hieman alle kaksi kuukautta. Kiitos.

Ei ole mitään syytä teeskennellä hämmästystä. Kaikki suunnitelmat ja käsikirjoitusluonnokset ovat olleet nähtävillä paikallisen speksin kerhohuoneella Sähkötalon kellarissa viidenkymmenen Maan päivän ajan. Teillä on ollut runsaasti aikaa jättää viralliset suunnitelmia koskevat ideat, ja nyt on jo aivan liian myöhäistä pyrkiä speksiin esiintymään.

En ymmärrä mitä te tarkoitatte sanoessanne, että ette ole koskaan käyneet speksin kerhohuoneella. Hyvä luoja, sehän on alle valosekunnin päässä. Olen pahoillani, mutta jos te ette piittaa rahtuakaan koululla tapahtuvasta rekrytoinnista, saatte syyttää pelkästään itseänne.

Kytkekää äänentoistolaitteet.

En jaksa käsittää. Pirun apaattisia ihmisiä. Minulta heidän on turha kärttää myötätuntoa.

Speksi

Encyclopedia Teekkarispeksica kertoo speksistä seuraavaa: Speksi (lat. spectaculum): tekniikan ylioppilaiden tuottama ja toteuttama humoristinen, ajan ilmiöitä kriittisesti parodioiva aihepiiriltään historiallinen kokoillan musiikkinäytelmä, jolle on ominaista vuorovaikutteisuus yleisön kanssa ja improvisaation käyttäminen tehokeinona.

Myös Speksin käsikirja katsojille mainitsee speksin. Se mainitsee, että paras kaikista maailmankaikkeuden spekseistä on pangalaktinen NääsPeksi. Se kuvailee NääsPeksin vaikutusta seuraavasti: se tuntuu siltä, kuin aivosi lyötäisiin muusiksi sitruunaviipaleella, joka on kiedottu suurehkon kultaharkon ympärille.

Käsikirja luettelee myös ne paikkakunnat, joilla NääsPeksin voi nähdä, lipun hinnan kullakin paikkakunnalla ja ne hyväntekeväisyysjärjestöt, jotka auttavat NääsPeksin tuottajia pääsemään takaisin omilleen.

Käsikirja kertoo myös, kuinka jokainen voi itse tehdä NääsPeksin. Nimittäin näin: Otetaan neljä vanhaa kunnon tuottajaa, joihin sekoitetaan mitallinen käsikirjoittajia (Ah, ihmeellisiä käsikirjoittajia! sanotaan kirjassa). Seokseen pannaan sulamaan kolme kuutiota näyttelijöitä (kuutioiden tulee olla pää umpijäässä, sillä muuten niiden sisältämä puhdistettu spontaanius pääsee haihtumaan). Speksin läpi puhalletaan neljä litraa bändiä niiden onnellisten basistien muistoksi, jotka ovat menehtyneet ekstaasiin soittaessaan oikein. Hopealusikan pesän selkää pitkin valutetaan joukkoon mitallinen tanssijoita, jotka ovat Tampereen alueen päähän nousevista naisista parhaat, aavistuksen verran makeat ja mystiset. Sekaan pudotetaan lavastaja ja puvustaja sekä katsellaan, kuinka he hermostuessaan valavat seokseen auringon tulta. Päälle sirotetaan tekniikka. Kaadetaan kurkkuun runsaasti jallua. Seuraavana aamuna harjoitellaan... mutta hyvin hyvin varovasti...

Kiertuebussi

Kiertuebussin ahtaudessa voi pysytellä selvinpäin kolmekymmentä sekuntia, jos vetää keuhkonsa täyteen ilmaa. Kiertueen ällistyttävän pituuden vuoksi mahdollisuudet ovat noin kaksi potenssiin kaksisataakuusikymmentäseitsemäntuhatta seitsemänsataayhdeksän vastaan yksi, että kohdalle osuisi kusitauko noiden kolmenkymmenen sekunnin aikana.

Käsikirjoittaja

Käsikirjoittaja on pieni keltainen verijuotikas. Se on maailmankaikkeuden omituisin olio. Se käyttää ravinnokseen aivotoiminnasta syntyvää energiaa, jota se ei kuitenkaan tuota itse vaan ottaa lähiympäristöstään. Saadakseen inspiraation se imee tästä energiasta kaikki alitajuiset mielenliikkeet. Sitten se ulostaa paperille sanoman, joka koostuu lähiympäristön aivojen puhekeskuksen tiedostamattomista ajatustaajuuksista. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että jos kirjoitat käsistä, pystyt heti näkemään koomisuutta aivan kaikkialla. Vitsit, joika tällöin kirjoitat, ovat itse asiassa mieleesi välittyneitä aivoaaltoja.

Poistamalla kaikki estot hahmojen välisestä kommunikaatiosta on käsikirjoittaja saanut aikaan omaleimaisempia sketsejä kuin mikään muu speksin historiassa.

Lavastajien rakennuslaivastot

Jos haluat saada apua lavastajilta, voimme antaa vain yhden neuvon: unohda koko juttu. He ovat yksi Linnunradan epämiellyttävimmistä roduista - eivät suorastaan ilkeitä, mutta äreitä, pikkutarkkoja, tunkeilevia ja paatuneita. He eivät tekisi elettäkään suunnitellakseen lavarakenteita ennen kuin ovat kaikki saaneet asianmukaisti päivitetyt käsikirjoitukset kolmena kappaleena, jotka on lähetetty käsikirjoittajan hyväksyttäväksi, palautetettu, lähetetty ohjaajan tarkastettavaksi, lausuntokierrokselle, hukattu, löydetty, alistettu kansanäänestykseen ja kompostoitu lopuksi kolmen kuukauden ajan ja käytetty uusiovessapaperin valmistukseen.

Paras tapa pummata lavastajalta ryyppy on työntää kaksi sormea hänen kurkkuunsa, ja paras tapa ärsyttää lavastajaa on hukata hänen työkalupakkinsa.

Varoitus: älä missään tapauksessa päästä lavastajaa esiintymään.

NääsPeksi

Kauan sitten NääsPeksin alkuaikojen hämärässä, aikaisempien tuottajistojen suurina, kunniakkaina aikoina elämä oli hurjaa, rikasta ja suurimmaksi osaksi verovapaata.

Mahtavat kiertuebussit risteilivät eksoottisten kiertuepaikkakuntien välillä ja etsivät huoltoasemia ja teattereita uskaltautuen aina Suomenniemen äärilaidoille saakka. Noina vanhoina hyvinä aikoina miehet olivat miehiä, naiset naisia ja pienet karvaiset basistit olivat pieniä karvaisia basisteja. Ja kaikki uskalsivat syöksyä lavalle improvisoimaan, tehdä törkeitä sanoituksia ja raiskata näytelmiä, joihin kukaan ei ollut uskaltanut ennen kajotakaan. Näin luotiin NääsPeksi.

Puvusteet

Puvusteet ovat ehkä kaikkein käyttökelpoisin esine speksiläisen tavaroista. Ensinnäkin niillä on käytännöllistä arvoa: Niihin voi kääriytyä torkkuessaan kiertuebussissa. Niiden päällä voi maata patjojen loppuessa kesken yöpaikasta. Niiden alle voi nukahtaa, kun kakkoskitaristi on sammunut makuupussiisi. Niitä voi käyttää laskuvarjoina hyppiessään lavalta ja jos puvusteet kastelee, niitä voi käyttää lähitaisteluaseina. Ne voi kääriä päänsä ympärille naamioituakseen terroristiksi tai välttääkseen puvustajan vihaista katsetta (uskomattoman fiksu elukka, joka olettaa että sinulle ei kannata huutaa, jos et pysty näkemään sitä - fiksu mutta hyvin, hyvin verenhimoinen...) Puvusteita voi käyttää merkinantovälineinä pulaan joutuessaan, ja tietenkin siihen voi pukeutua lavalla, jos se vielä näyttää kyllin puhtaalta kaiken tämän jälkeen.

Tärkeintä puvusteissa ovat sen edustamat arvot. Jos tarpeistonhoitaja huomaa, että speksiläisellä on puvusteet tallella, hän olettaa jostain tuntemattomasta syystä automaattisesti, että tällä on mukanaan myös kaikki lavalla tarvittavat esineet, kuten hammasharja, pesurätti, saippua, peltirasiallinen keksejä, juomaleili, kompassi, kartta, narukerä, hyttyssuihke, sadeasu, avaruuspuku ja muuta pientä. Kaiken lisäksi tarpeistohoitaja hankkii mielellään puvusteiden omistajalle minkä tahansa edellä mainituista esineistä tai jotain muuta, minkä speksiläinen voi väittää vahingossa "kadottaneensa". Tarpeistonhoitajat ovat sitä mieltä, että kuka tahansa, joka pystyy matkustamaan Suomenniemeä pitkin ja poikin, ottamaan sitä niskasta ja ravistelemaan sitä, esiintymään epämääräisissä paikoissa, improvisoimaan ylivoimaisia omstartteja ja kännäämään, ja olemaan koko ajan selvillä siitä, missä hänen puvusteensa ovat, on selvästikin tyyppi, jota ei parane jättää pois laskuista.

Yleisö

Tunnetun historian jokainen katsojapopulaatio näyttää käyneen läpi kolme selvästi toisistaan erottuvaa kehitysvaihetta. Ne ovat Hengissä pysyminen, Kyselyikä ja Hienostuminen, ja ne tunnetaan myös nimillä Kuinka, Miksi ja Missä?

Ensimmäistä vaihetta voidaan kuvata esimerkiksi kysymyksellä Miten pääsemme katsomaan speksiä? Ja toista taas kysymyksellä Miksi meidän pitää katsoa tätä? ja kolmatta kysymyksellä Mistä täältä pääsee pois?

Outi Kaikkonen