Nainen

Sanat: Aino Yliranta

Kuulkaas jätkät mä huomautan
on aika pienen tarinan
kerran viimeisen mä sanon sen
ja seuraavaks dunkkuun vetäsen

Kerran, päätin mä niin
tieni, käy Pariisiin
Faija, varoitti kyllä ett’
siellä et yllä sun
haaveisiin.
Lähdin, sit kuitenkin
Usein, matsiin jouduin
kun mun, kimppuuni hyökkäsi
toreilla rosvo jos toinenkin.

No mä niille turpahan pistin ja
jokaisen listin ja koko kylä näkikin sen.
Joo joo. Myös kunkku.
Se mut muskettijoukkoihin pestas mun
taitoja testas, vuokseni mestas ja
huomaskin ”hei,
tämä äijä onkin nainen”

Joo tässä tappelee nainen
huomiosi oikeanlainen
toivon et kaikki jo sai sen
näätte vihaisen naisen.
Rakas sotaveljeni Athos
keräisitkö pois noi raatos
Ei kiinnosta enää ketään
Kun Aramis hanskaansa vetää.

Painin, ja miekkailen
ryyppään, ja kiroilen
Annan, jätkille selkään en pelkää
mukana kun äijäilen.
Joskus, täytyy näyttää
vähän, järkee käyttää
et tää, onnistuu
ei sovi muu
kun noi miekkoset hairahtuu.

Sillä joskus ne viinasta ottaa
ne itsensä sottaa ja taas vaan tarvitaan mua
joo joo, Porthosta
Renttulaumassa sotilaan työtä
päivää ja yötä, raskasta työtä mä noiden kans teen
kestän vain kun olen nainen.
Joo tässä tappelee nainen
huomiosi oikeanlainen
toivon ett’ kaikki jo sai sen
näätte vihaisen naisen.

Rakas sotaveljeni Athos
keräisitkö pois noi raatos
Ei kiinnosta enää ketään
Kun Aramis hanskaansa vetää.

Aramis unohda se kaatos
missä ajatukses on, Athos
Täytyy jatkaa rainaa
väliaika päälle painaa.