Yö tulee ja Mafia herää

Speksin kiertueella voi kissakin kuolla

Lauantai-ilta. Sampolan pihassa viitisenkymmentä speksiläistä kantaa lavasteita lähes täyteen autoon, eikä kukaan enää kuittaile roudauspakun vaihtumisesta isoksi kuorma-autoksi. Bussin lähdettyä Harri kertoo, minkä takia esirippua ei tehdä nahasta. Sanu aloittaa alien-vitsin, mutta hänet vaiennetaan ajoissa.

Matkalla Helsinkiin lauletaan vanhoja speksibiisejä ja kiertuehitiksi jo nyt muodostunutta Pokemon-laulua. Jotkut yrittävät nukkua, mutta heräävät viimeistään, kun Kotanen aloittaa Monacon yön. Linnatuulesta ostetaan Pokemon-tatuointeja.

Illalla saunassa luettu Cosmopolitan pesee tyttöjen mielestä hauskuudessa Julkun mennen tullen. "Mies saattaa pitää liioitteluna, jos häneltä kysyy, tarvitaanko tuohon tykkiin aseenkantolupaa... Teemu ja Kari huomaavat yhtäkkiä olevansa väärässä paikassa.

"Antti, mä oon niin heikko"

Yö tulee ja Mafia herää. Pelissä on ihmishenkiä, mutta kuin ihmeen kaupalla lääkäri älyää parantaa Rollen. Nukkumaan menneet saavat seurata toisenlaista peliä. Eroa hankkiva pari yrittää oikaista huoneen laajuisen siskonpetimme yli ja matkalla mies sammuu Outin viereen. "Tässon ihan hyvä." Seppo ja Tapsa *) kantavat miehen ulos, ja jää vain kaksi tilittävää naista. "Neljä vuotta on seurusteltu, mutta nyt se on loppu!" "Kun kerrankin saa miehen viereen, niin sitten se kannetaan pois..."

*) Oikaisu: Todellisuudessa ne olivat kuulemma Seppo ja Arto. Ei kaikkea voi tajuta, kun keskellä yötä herätetään. - Ω

Roudaus Kannusillan pommisuojateatteriin käy ankeasta aamusta huolimatta yllättävän ripeästi. Lavan ja sivutilojen pienuus kuitenkin yllättää. Lavasteita täytyy kutistaa ja taustakankaan kiinnitysmekanismi muuttaa. Myös bändin sijoitus on ongelma, sillä ainoa nurkka, johon soittajat mahtuvat, on suoraan oven edessä. Katsojat pitää ottaa sisään takaovesta.

Ikkunoihin tarvittava sellofaani on loppu ja parin seinän hajoamisen lisäksi käkikellon ovikin retkottaa. Kaaosta ei vähennä se, että halutaan kokeilla läpijuostavaa seinää, jota varten nyt maalataan voimapaperia. Ruoka ei inspiroi ja näytöksen lähetessä hermot alkavat kiristyä. Minna ei kuule mitään. "Vaientakaa bändi!"

Money for nothing and dicks for free

Espoolainen yleisö saa mitä tilaa, mutta pysyy silti vaisuna. Näyttelijöiden vielä kompastellessa ahtaalla näyttämöllä lavasteisiin speksi kuihtuu melkein näytelmäksi, mutta onneksi käsikirjoitus tuntuu toimivan näinkin. Ainakin katsomossa istuneet tutut - Desmond Tutut! - otaspeksiläiset kiittelevät jälkeenpäin ylisanoja säästämättä.

Jatkoilla kaikki ovat aivan Koomassa ja jotkut jopa eksyvät ja löytyvät paikallisesta homobaarista. Aamulla ei Ouluun suuntaa mikään huutopussi, vaan porukka makaa kalpeana hiljaa.

Bussikuski alkaa oireilla. Ennen Tamperetta hän keksii haluta tauolle, vaikka Pirkanmaalle yöksi siirtyneiden kanssa sovittu tapaamisaika pissiikin. Jyväskylässä Keljonkeskusta etsitään keskeltä metsää ja pohjoista kohti mentäessä taukopaikat tuntuvat olevan aina vain pienempiä. Puolensadan speksiläisen jonottaessa kahteen vessaan mies kiukuttelee, kun vartin tauko ei riitäkään.

Murhauspelien joukko saa jatkoa, kun Teemu esittelee Killerin. Sarjamurhaus alkaa ampumavälikohtauksella huoltoaseman pihassa ja pommeja aletaan viritellä. Kuskikin lupaa osallistua: Seuraavalla pysäyksellä myöhästyneistä tulee ruumiita.

Illalla ei edes tupakalle uskalleta lähteä yksin. Mafiaperhe pelkää kuolevansa Killerissä, kun sulkevat silmänsä yöksi. Silti peli kestää pitkälle aamuun. Yläkerrassa keskimäärin viisi ihmistä jakaa patjaparin. Yöllä on kylmä, mutta läheisyys lämmittää - kirjaimellisesti. Aamulla hengissä on vielä seitsemän ihmistä. Heikki saa lisänimen "the Butcher" tapettuaan kahdeksan kanssapelaajaansa.

Uteliaisuus tappoi kissan?

Aamulla porukka alkaa vasta heräillä, kun bussikuski jo astuu ovesta. Hermojen kiristymisen voi kuulla. Nopean lähdön jälkeen Oulu-opistolla auton purku sujuu, mutta kamojen kasaus tökkii. Puolet porukasta on liian sairaita auttaakseen tai sitten keskittyvät omiin juttuihinsa takahuoneessa. Vielä 10 minuuttia ennen näytöstä lavalla on iso kasa tekniikan keissejä ja tuottajien telttakin on kasaamatta. Oven ulkopuolella yleisö odottaa, joillakin on iltapuvut päällä. Hermostuttaa.

Itse esityksessä kaikki tuntuu menevän pieleen. Kissa on kuollut; kauko-ohjattava auto ei suostu toimimaan. Laulajien takahuoneeseen jemmaamat mikit ovat pois päältä ekan biisin alussa ja jumittunut esirippu avataan kokonaan vasta toisen kohtauksen puolivälissä. Ennen tätä ei katsomon oikea laita näe puolta näyttämöä ensinkään. Lisäksi isompi alapaino taustakankaassa osoittautuu virheeksi. Nippusiteet repivät kankaan ja kolmannen kohtauksen lopussa kangas putoaa Wessin päähän. Yleisö hurraa.

Väliajalla yksi seinistä hajoaa. Ilmastointiteipillä tehdään levyyn risti; seinä pysyy nyt kasassa pelkällä pyhällä hengellä. Luojan lykky muutenkin, ettei isompia vahinkoja satu, siinä määrin vauhdikasta kaatuilua ja lavalta putoamista näytöksessä nähdään. Apteekkarin läski tummuu siniseksi. Kaikesta huolimatta yleisö on haltioissaan. Ainoa kritiikin aihe on, ettei bändi soittanut Paranoidia vaan vielä kolmannellakin tilaamalla Pokemonin.

Minun tuurillani tapaamme vielä

Jatkobileissä Sammuli tarjoilee pirtuboolia ja mennään oikein joukolla saunomaan. Artolla ja Sanulla on menossa Pokemon-kamppailu, ja puputytöt vertailevat äitipupun ruoskaniskujen jälkiä selässä. Ritiläportaat äänestetään Killerimestariksi. Kaikkien jalkapohjat ovat jo ihan kuoliossa.

Matka Tampereelle on uninen. Porukkaa on pitkin ja poikin bussin lattiaa ja penkkejä. Herätyksen koemme, kun bussi yhtäkkiä sammuu suoralle tielle. Moottoriin tiivistyy kuulemma vettä, joka aiheuttaa pätkimistä. Yhtä kaikki, etenemme hitaasti ja nykien seuraavalle huoltoasemalle asti. Uusi polttoaine ja tärpättikäsittely auttavat asiaa hieman ja bussi nilkuttaa kotiinpäin. Kuskin ostotarjouspyynnöille ei kuitenkaan oikein kukaan lämpene.

Kiertueen kuuluisat viimeiset sanat kuultiin kuskilta: "Kiitos matkasta. On ollut tosi... krhm... mielenkiintoista tutustua teihin. En sano hyvästi, sanon näkemiin. Minun tuurillani me tapaamme vielä..."

Outi Kaikkonen