Oona Lahtinen
Opiskelen kolmatta vuotta materiaalitekniikkaa
Olen ollut kahtena vuonna tanssimassa speksissä
Vamppeja ja viulukoteloita 2004 ja Noin kolme muskettisoturia 2005
Kaveri oli ollut mukana edellisenä vuonna ja sivusta seurattuna touhu vaikutti varsin mielenkiintoiselta ja mukavalta. Lisäksi olen harrastanut tanssia useita vuosia ja paloin halusta päästä, muutaman vuoden tauon jälkeen, taas lavalle.
Porukassa oli jo entuudestaan tuttuja, joten se varmaan auttoi asiaa, mutta kaikki tuntemattomatkin tulivat kyllä hyvin nopeasti tutuiksi. Mielestäni sain oikein mukavan vastaanoton kaikkien osalta! Speksissä kaikki ovat jollakin tasolla suhteellisen samanhenkisiä, joten yhteinen sävel löytyy helposti.
Ystäviä ja ihania muistoja !! ...ja monta krapulaa....
aikaa, aikaa ja aikaa...
hmm,paha kysymys!! En pysty erittelemään parasta, mutta keikkojen jälkeiset hetket yhdessä muitten kanssa lukeutuvat parhaimpiin.
Yleisesti kaikki yhteiset hetket rakkaiden speksiläisten kanssa.
Ihmiset ja yhteishenki! Tämä on sellainen prokkis, että ilman hyvää yhteishenkeä, se ei vaan onnistuisi.
Useinmiten konetalon aulassa(siinä naulakkojen kohdalla) ja monena iltana viikossa.. Usein harjoitukset venyvät hyvinkin myöhään.
Koreokrafiat syntyvät tanssijoiden omasta toimesta, joko varsinaisesti mukana olevien tai ex-speksiläisten. Ainakaan minun tietoon ei ole kantautunut, että varsinaisesti joku ulkopuolinen olisi tehnyt koreografioita. Itse en ole tehnyt koreografioita. joskin joskus olen ollut mukana luomassa koreogrifiaa, sillä useinmiten koreografioita muokataan ja kehitetään harjoitusten lomassa.
Yleisesti ottaen kyllä. Nimittäin oletin sen olevan rankkaa ja antoisaa. Ehkä kuitenkin se, kuinka paljon aikaa kului syksyllä speksin parissa yllätti.
Tanssimista, muutenkin kun speksissä. Hengailua ja lorvimista kavereitten nurkissa ja muissa epämääräisissä paikoissa. Tykkään myös kovasti laittaa ruokaa ja etenkin syödä sitä. Molempia tietenkin vain ja ainoastaan hyvässä seurassa..
08.06.2006