Pohdintoja arolla

sanat: Saara

Yhdessä kuljetaan, Arolla
Sokeaa mä talutan

Työtäni mä vain teen opaskoiraakin
uutterammin vuokses sun

Kuka muukaan
suostuis tähän?
Tää on kohtaloni

Mut onni on,
et sokee oot
Et nähdä voi
mun reisiä
Ne leveet on kuin
hongat vain
Sinä komea olet, Mihail

Miks sinä, sinä
At haluu mua lainkaan,
sinä, sinä et näe sisääni
Minä, minä haluun sut päälleni
Me, vain yössä

Aroa pitkin vain matkaa taas
jatketaan sua talutan

Määränpää ei millään
tule lähemmäs,
vaan loittonee taivaanrantaan

Ja mä kuitenkin sua nyt avustan
Suhun rakastuin

Jos sinä vain Mua ymmärrät
Et kroppaani nyt kommentois
Vaan mun selvätkin
signaalit tajuisit sokeena

Kun lopulta tää matkamme
tien päätökseen vain löytänee
Niin sydämessäin mä toivon vaan,
et loppu olisi
häpi ending stoori