Muistoja Reisiluut ristissä

Onnettomuuksien Oulu

Oulun keikka oli jälleen kerran menestys ja kaikille osallistuneille unohtumaton reissu pohjoiseen. Tosin Oulun keikka ei ole Oulun keikka jos siellä ei tapahtuisi jotain mielenkiintoista. Vuonna 2006 mukaan napattiin ME-tulos naisten turtlespinningistä. Tänä vuonna vuorossa oli miesten kuvioturtlespinning. Tilanne oli seuraavanlainen: neljä suhteellisen raavasta miestä ja karskia miestä pyörimässä suihkun lattialla kikattaen kuin pienet koulutytöt useiden minuuttien ajan. Kuvioiden muodostumista helpottaen poikain sekaan ruikautettiin Pirates of Caribbean kookoksen tuoksuista suihkusaippuaa kitkaa vähentääkseen.

Oulussa aina sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Tänä vuonna varsinkin sattui kaikenlaista. Lumessa temmeltäminenhän on todella virkistävää ja mukavaa hommaa mutta kyllä siitäkin sairaalareissun saa aikaiseksi, kuten eräs kitaristi bändistä sai havaita. Ennen esitystä eräs näyttelijä harjoitteli baarimikon ammattiaan heittelemällä pulloa ilmaan ja ottaen sen vastaan silmällään, elokuva Coctail Tom Cruisen tähdittämänä esikuvanaan. Viimeisimpänä onnettomuutena aidon tynnyrin jättäen alleen näyttelijän varpaita, mutta onneksi selvissä selvittiin kaikista onnettomuuksista huolimatta.

Säätöjen Lappeenranta

Lappeenrantaan rantauduttiin jo toista kertaa historiamme aikana. Tälle vuodelle oli suunnitteilla esitys Lappeenrannan kaupunginteatterilla, mutta erinäisten ongelmien takia jouduimme tyytymään Lappeenrannan musiikkiopiston tiloihin. Tila oli haasteellinen, mutta yleisö aktiivinen ja saatiin suoritettua hieno keikka. Lappeenrannassa tuli säädettyä kaikkea mahdollista voimavirtakaapeleista aina erään saunan ihmeelliseen lämpiämiseen asti. Nähtiinpä lavalla myös alaston kokki yleisön pyynnöstä.

Tekniikkasetistä puuttui kiusallisesti metrin pätkä 63A voimavirtakaapelia, joten himmentimen ja talon ULKOSEINÄSSÄ sijainneen sähkökeskuksen välimatkaa lyhennettiin ruuvaamalla keskuksen ovi irti karmeistaan. Samassa rytäkässä ohitettiin ovien läpivientiluukut jättämällä ovet ulkoilmaan auki, josta luonnollisestikin seurasi se, että ovenrako piti eristää mm. huopamatolla, ilmastointiteipilla sekä lumella.
-Mikko Kohonen

Rajatonta fanitusta

Rainan suurimmaksi... tai ainakin pienimmäksi faniksi osoittautui jo aikaisessa vaiheessa Sannan 3v poika Iiro. Joka oli jatkuvasti innoissaan hassuista meriropsoista sekä kaikesta ihmeellisestä mitä projektin merkeissä tapahtui. "menetkö sinä äiti taas leikkimään ja kameroitsemaan meriropsojen kanssa?" "äiti teillä on siellä paljon impapompoja" Iirolle raina oli lastenleikkiä, jossa Sannan mukaan "porukka pukeutuu hassusti, leikkii hienoilla leluilla tai ainakin niillä on monta nappia edessään" Ja näinhän se nimenomaan onkin.

Iiro oli mukana käsiskokouksessa kuunnellen käsiksen lukua hipihiljaa korvat höröllä. Tosin punaparran runon kohdalla pikkumiehen pokka petti ja takarivistä kuului "höhöhöhöhöhöhöhö, yarrrr, yarrrrr, yarrrrr" Käsiksen lukua muisteltiin jälkeenpäin näin:
"me oltiin äitin kanssa siellä keksin leikkipaikassa missä oli hienoja leluja ja sitten me kuunneltiin hassuja satuja"

Hurjin tilanne käytiin Pakkahuoneella kun tultiin esitystä katsomaan. Iiro höpötti koko matkan pieni miekkansa tanassa "minä miekkailen meriropsojen kanssa". Mutta kun ovi aukeni pakkahuoneelle, totuus valkeni ja mustaparta hyppäsi eteen miekka ojossa Iiro parkaisi ja meni isin käden taakse piiloon. Tämän jälkeen asiaa on muisteltu monesti ja aina Iiro muistaa sanoa: "siellä oli hirrrmuinen meriropso jota minä pelästyisin ja menin isin käden taakse piiloon. Isi ei pelännyt ollenkaan"
-Mikko Kohonen