san. Kalevi Kepponen, Saara Rajala
Hän tänne sulki mut, kai luulee: hävisin
hän ehkä johtaa nyt, mut vielä käy toisin
Ei mua pidellä voi tää tv-ohjelma,
mut pian mulla on
mielenterveysongelma!
Kaipaan niin mun omaa Juliaa,
sydämein hekumoi, ei kukaan estää mua voi;
mä aikuinen oon, täytän kuusitoista
Mä vielä nousen, hän tuntea saa
kostoni mun, se kylmää hohkaa!
Kerran jo voitin, hän kuoli, näin sen,
voiton korjata voin myös kerran toisen!
Veivini heitin pois, taivaaseen päässyt en,
varmasti äiti nyt olisi vihainen,
mut ei se tänne nää, voin kostaa rauhassa
ja Parisilla on
pian nenä poskella
Kaipaan niin mun omaa Juliaa,
ja tieltäni raivaan kenet eteeni saan
ja samalla laulan "laa dii dii daa"
Mä vielä nousen, hän tuntea saa
kostoni mun, se kylmää hohkaa!
Kerran jo voitin, hän kuoli, näin sen
voiton korjata voin myös kerran toisen!
Mä vielä nousen, hän tuntea saa
kostoni mun, se kylmää hohkaa!
Kerran jo voitin, hän kuoli, näin sen
voiton korjata aion myös kerran toisen