Satu-Maria Hellstén

Kuka olet?

Satu-Maria "Sanu" Hellstén.

Mitä opiskelet? Monetta vuotta?

Valmistuin keväällä 2007 ja jatko-opinnot TTY:lla kutsuivat. Pääaineeni on käytettävyys ja sivuaineena jotain hauskaa konepuolelta.

Mitä teet/olet tehnyt speksissä?

Näin syksyllä 2007 olen tuottajana uudessa tuotoksessa. Aiemmin olen puuhastellut niin lavalla (Niskavuori 2000), naksujärjestelyissä (Oidipus 2001) ja sitten olin tuottajana kolme kertaa (Oopperan Kummitus 2002, Tsaarin Kuriiri 2003 ja Vamppeja & Viulukoteloita 2004). Musketööreistä onnistuin pysymään jotenkuten erossa, mutta sitten vähän sotkeennuin kyllä Blade Runnerin taustapiruiluun.

Olen myös käsikirjoittanut ja sanoittanut. Lavastustalkoissakin joskus kävin (tosin sitten kävi pieni haaveri puukon kanssa ja lavastustalkoisiin tuli porttikielto). Ainiin, ja soitin myös Kuriirin bändissä Shaker IVAta yhdessä biisissä.

Miten ja miksi tulit mukaan speksiin?

Puolivahingossa, ensin tutustuin Rolleen ja Rolle patisti improkurssille.

Miten sinut otettiin ensimmäisenä vuotena speksiporukassa vastaan?

Mainiosti, harjoituksissa sai nopeasti kavereita ja kohta huomasin hengaavani speksiläisten kanssa muinakin aikoina.

Mitä olet saanut speksistä?

Ystäviä, esiintymisvarmuutta, organisointitaitoja, krapulan, johtamiskykyä, itsevarmuutta, rumpujenroudaustaitoja ja sanoinko jo että ystäviä?

Kerro paras speksimuistosi

Niitä on monta, kun on noita speksivuosiakin jo takana useampia. Eräänä kesänä speksiläiset suuntasivat porukalla Särkänniemeen, tarkoituksena oli olla siellä pari tuntia. Koko päivän reissuksihan se venähti, juostiin laitteiden välillä kuin heikkopäiset. Pojat keksivät uuden urheilulajin, Sanu-pallon. Se oli oikein "hauska" peli, kun se ei maksanut mitään ja sitä pystyi pelaamaan laitteisiin jonottaessa. Itselleni peli aiheutti ison kasan mustelmia, mutta oli se silti hauskaa.

Sitten on mieleen jäänyt eräs kaunis hetki. Olimme Kariniemessä viettämässä speksin mökkiviikonloppua. Ilta alkoi pimetä ja järvi oli peilityyni. Järven rannalla seisoi alaston puhallinsektio ja he soittivat Rockyn teemaa. Tunnelmallinen postikorttimaisema taustalla ja sitten biisi, joka kuvaan ei sopinut mitenkään, miten speksikästä!

Niin ja eräs pieni rundille lähdön aamupala, Brietä ja punaviiniä.

Yleensäkin se keikkaa edeltävä kutina ja keikan jälkeinen fiilis ovat jotain sellaista, mitä ei voi kokea ellei ole itse mukana.

Tuottajana näkee asiat vähän eri perspektiivistä. Keikan lopussa ylpeyden tunne rainasta on hieno tunne. Jokainen raina on kuin oma lapsi, joten näitä speksilapsia minulla on monta(tm).

Mikä tekee speksistä speksin?

Se, kun toisilleen tuntemattomat ihmiset kolmen kuukauden aikana muuttuvat perheeksi. Se, kun herää siskonpedistä kiertuepaikkakunnan majoituksesta. Se, että ei pysty nukkumaan kotona rundin jälkeen kun on hiljaista ja pystyy kääntämään kylkeä. Se, kun kiertuebussissa tuleva lääkäri lukee rauhallisella äänellä iltasaduksi infektiotaudeista. Se, kun kaikki mitä tehdään voidaan perustella sanoilla "No niin vaan täytyy tehdä".

Mitä muuta harrastat?

Väitöskirjan kirjoitusta, töitä ja opiskelua.

Mihin suuntaan haluat speksiä kehittää?

Haluan speksin pysyvät omaleimaisena, mutta aina vain loistavampana, hauskempana, mukaansatempaavampana. Haluaisin mukaan myös ei-teekkareita. Speksin ansioista tutustuin itse kauppatieteilijöihin, humanisteihin ja lääkisläisiin.

Mikä on suosikkiroolisi (speksirooleista)?

Ehdottomasti tataarit Tsaarin Kuriirista. Hyvänä kakkosena tulevat Oidipuksen Otot, Otto 1 ja Otto 2.

Miten speksisanoitukset syntyvät?

Joskus itsestään, joskus tarvitaan avuksi kaveri ja punkkua. Parhaimmat/pahimmat sanoitukset ovat syntyneet yöllä neljän aikaan. Yleensä sanojen idea tulee käsikirjoituksesta ja tilanteesta, jossa hahmo on. Tai sitten jotain ihan muuta.

Miten speksin käsikirjoitus viimeistellään?

Käsikirjoitusporukka sulkeutuu mökille. Käsikirjoitusta muokataan, sovitetaan, kirjoitetaan uusiksi. Epäloogisuuksia karsitaan. Joskus käsikirjoitus on mennyt tuossa ns. mustassa viikonlopussa kokonaan uusiksi. Periaatteena on, että mökiltä lähdetään vasta valmiin käsikirjoituksen kanssa.

Miltä tuntuu, kun et enää ole mukana tekemässä speksiä?

Rekrysaunan aikoihin tulee ajatuksiin että "mitäs jos kuitenkin jotain ihan pientä tekis". Ja se on vähän niinkuin siinä sitten. Ei speksistä pääse eroon, eikä halua. Speksi on asenne ja mielentila :)

04.09.2007