Muistoja Vampeista

Vamppien vuosi on näköjään ollut sen verran huurteinen, ettei muistoja ole tallentunut lainkaan! Onneksi olen pystynyt kolme vuotta rainan jälkeen haalimaan edes jotain kasaan. -Teppo

Todisteita huurteisuudesta

Viimeinen keikka oli Otaniemessä ja keikan jälkeinen bussimatka naksupaikalle oli täynnä sähköä. Onnistunu rundi tai Jallu- ja feromonihuuruinen bussin sisäilma sai ihmiset mielettömään fiilikseen. Bussista mentiin suoraan saunaan jossa Saku soitti löylykauhoilla ja -kiuluilla komppia kun koko jengi laulo speksihymniä.
Marek

Speksiarvostelu: Vamppeja ja viulukoteloita

NääsPeksi on porautunut tänä vuonna Chigagon hämyiseen alamaailmaan ja tanssikapakoiden säihkyville estraadeille.

Vamppeja ja viulukoteloita kertoo tarinan viettelyksistä, valtataisteluista, veljessodasta ja viinabisneksestä. Mafian kliseistä on poimittu tyylikkäimmät henkilöhahmot ja rakennettu näiden ympärille kieroilua ja juonittelua sisältävä tarina.

Naiset joko häikäisevät kauneudellaan tai tyrmäävät dominoinnillaan. Miehet tuntuvat olevan aina jotenkin naisten vietävissä vaikka kuvittelevat olevansa isojakin kihoja. On se vaan kumma että kymmeniä kierroksia evoluutiota on takana ja silti vaan miehen mieltä säätelee aivan muu elin kuin aivot.

Musiikki oli ehkä asteen hienostuneempaa kuin edellisvuosina ja se tietty sopi Chigagon glamouriin henkeen. Kitaran revittelyä jäi hieman kaipaamaan mutta torvisektio korvasi aika paljon rock-tunnelman puutetta. Kappaleet olivat hyvin valittu ja melkein kaikki aihepiiriin sopivat laulut tuli kuultua. Sanoitukset veivät tarinaa eteenpäin ja syvensivät henkilöhahmoja. Räävittömyyksiltä vältyttiin tämän kerran.

Näyttelijöistä tietty show:n varastivat konkarit "Luigi" ja "Mario" mutta muutama uusi kasvo osoitti että vaihtuvuuttakin on tarjolla. Pääosan "Joe" lauloi kuin Jani Wikholm ja "Luigin" vaimo (olikohan Francescana vai Margharita) venyi jopa Tarja Turusmaisiin suorituksiin.

Yleisöä oli riittävästi mutta toisaalta tällä kertaa oli aika sekava keikka, kun osa innostui huutelemaan niin paljon ettei tarina aina mennyt eteenpäin. Kyllä siellä tuli loistaviakin omstart-huutoja ja samoin improiluja. Välillä vaan häiritsi, kun yleisö alkoi kilpahuutoon keskenään ja itse näyttelijänsuoritukset jäivät taka-alalle. Muistakaa että huutamalla OMSTART näyttelijän huomio herätetään ja samalla muun yleisön pitäisi tajuta kuunnella mitä siihen tulee jatkoksi. Suorilla huudoilla ja kommenteilla ilman omstarttia ei yleensä saada kuin sekasortoa aikaan.

NääsPeksi oli tänä vuonna juonenkulultaan yksiviivaisen selkeä, jossa kaikki henkilöhahmot tukivat tarinan etenemistä. Sivujuonteita ei niinkään nähty. Silti perinteiset elokuva- ja ajankohtaisviittaukset löytyvät tarinasta ainakin tarkkaavaisille kuulijoille. Räävittömyyksiä ja rimanalituksia oli ilmeisen tietoisesti vähennetty esim. oopperan kummituksen ajoista. Lavastus, tuotanto, ohjaus, käsikirjoitus, laulut, näyttelijät ja koko speksipoppoo onnistuivat taasen tekemään nautittavan rainan, jossa yleisön on helppo mukaa elänä.

Lippuja on enää tosi vähän jäljellä ensi viikon (24. ja 25.11.) näytöksiin. Käykää kiireesti ostamassa ennakkoliput, koska ovelle tuskin jää lippuja. Tämän torstain (18.11.) näytökseen on vielä muutama kymmentä lippua ovellekin jäljellä.

ARVOSANA: *****

-Pietu2004 (Sami Pietarinen)
18.11.2004

Lähde: tut.ttyy.spexi (NääsPeksin news-ryhmä)